Edussivu ✔ Tekstejä ✔ Etelässä

Kävi nimittäin niin, että Mesanagin veljesten kenkäkauppaan tuossa samaisessa kylässä, joskin Alppien toisella puolella, harppoi ylen kyllästynyt ja harmaakasvoinen nainen. Hän omisti huonosti menestyvän veneily- ja patikkaretkiä turisteille myyvän yrityksen ja tuli nyt valittamaan eräästä asiasta. Tämä sattui vähän ennen kuin Kone harppoi paikalle savuamaan ja olemaan tekemättä enää mitään sen jälkeen.

Veljekset Mesanagi tulivat kuuntelemaan itkuista naista, joka ynisi jotain hyvin pettyneellä äänellä. Kenkäkaupan tiskiin oli joskus läiskäisty tarra, jossa luki "It is an insult NOT to buy a pair of shoes and boats". Tekstissä oli vain yhden kirjaimen virhe ja sekin vokaalissa, kun taas muut olivat järkähtämättä oikein, joten hieman harhaanjohtavasta sisällöstään huolimatta tarra oli saanut luvan jäädä hämmentämään asiakkaita. Tämä jo melkein vollottava naisparka oli tuon tekstin lukenut ja ostettuaan viime kuussa veljeksiltä oivakkaat kävelimet, hän oli nöyrästi hankkinut myös kaksi venettä. Ei tosin tietenkään kenkäkaupasta ja kun kylällä kengistään sai kuulla ei suinkaan hän, vaan Corman perheen aputyttö, joka suorastaan meloi jyhkeitä kävelykenkiään nupukivillä. Turistiyrittäjärouva ei joutunut koskaan kuulemaan "totuutta lasten suusta".

Ennen viime kuuta rouva oli elellyt miesvainajansa kanssa leppoisia eläkepäiviä, mutta kotiin tupsahtaneet kaksi venettä olivat muuttaneet kaikki suunnitelmat kertaheitolla. Kyseessä ei nimittäin ollut mitkään leikkiruuhet, vaan alumiinirunkoiset koskitykit eikä niitä oikein voinut patiollekaan jättää. Liikeyritys siis pystyyn kauhealla vaivalla ja rahalla, jota pariskunta oli säästellyt aviomiehen kunniallisia hautajaisia varten. Rouva kyllä tulisi toimeen mahdollisen kuolemansakin jälkeen, oli mies sihissyt keinutuolistaan.

Tilanne oli hankala kaikin puolin. Kesällä turistit eivät vaivautuneet hikoilemaan patikkamatkoilla tai veneenpohjalla, jos edes vaivautuivat Fecchenicaan asti. Miehen sosiaalimaksut piti maksaa, mainoksia piti jakaa, ilmoituksia pistää lehtiin ja veneet pitää kunnossa. Ei siihen pariskunnan rahat voineet riittää millään ja nyt rouva oli tullut tilittämään Mesanagin veljeksille, että ottaisivat sen kamalan tarran pois.

Veljekset tuumivat asiaa ja päättivät sitten, vastoin jo poismenneen isänsä tahtoa, ottaa tuon perhekalleudeksi muodostuneen tarran pois kylää hämäämästä. Sen olivat amerikkalaissotilaat kuulemma antaneet, kun Il Ducesta oli tehty mustinmurkinaa ja englantia taitamaton isäpappa oli leiskauttanut liimalapun oitis kunniapaikalle. Nyt se sai lähteä. Rouva niiskautti kiitoksen ja velipojat tekivät armontyönsä.

Fecchenican pohjoispuolella könötti vuorenrinteellä mökki. Mökki se oli eikä mikään talo, vaikka sillä olikin ympärivuotinen asukas, joka puuhasi omiaan ja pistäytyi kylässä vain harvoin ja palasi askareihinsa heti, kun oli saanut rautakauppaostoksensa tehtyä. Fecchenicassa ei tiedetty asukkaasta kuin se, että kyseessä oli nuori mies, jolle maistuivat niin pikkukalat purosta kuin monen viikon syömättömyyskin. Kylässä sanottiin, että "vuorikirkko soittaa" kun kamala moikuna kaikui rinteillä, mutta vähänpä meteli kirkonkelloihin liittyi.

Tästä huolimatta etelämpänä, muttei Fecchenicassa, kyyristeli vanha mies, täysvalkoinen tukka alppipuuskissa reuhtoen. Kyyristelyä oli jatkunut jo vuosikausia ja mies teki sitä jo aikamoisella asiantuntevuudella ja antaumuksella. Hänen tyylinsä kyyristellä sammaloituneen kiven takana nousi aina silloin tällöin kylän ykköspuheenaiheeksi ja pikkupojat leikkivät "äijää" tehden kömpelöitä peruukkeja valjenneista oljista ja istuivat minkä tahansa kiven takana. Sitä vanhus oikeastaan toivoikin, vaikkei pitänyt elämäntyönsä populisoinnista. Leikkiessään lapset valmistautuivat tietämättään Koitokseen, joka ei ehkä tulisi hänen elinaikanaan, mutta tulisi silti väistämättä.

Toinen syy, miksi vanha mies ei viihtynyt Fecchenicassa - kyyristelyn lisäksi siis - oli se, ettei hän osannut italiaa vieläkään edes auttavasti. Oli vaan parempi kyyristellä kuin molottaa. Silloin kun hän oli seudulle tullut, ei englannin lisäksi tarvinnut osata muuta kuin tähtäillä fasistisuikkia ja juosta niin perkeleen tavalla, jos niiden lisäksi jossain näkyi Junkersin profiili. Oli hän asukkaisiin tutustunut ja jäänyt sittemmin kyyristelemään sen kylän lähistölle, jossa hänen poikansa syntyi. Hänen alkuunsaattamiseensa ei paljon italiaa tarvinnut osata, jotain "bambinoa" senkun heitti, kunhan ensin oli voittanut kyläläisten luottamuksen lahjoittamalla pikkuesineitä repustaan. Merentakaisia sotilaita pidettiin muutaman suklaalevyn, tupakka-askin ja painovirheellisen tarran jälkeen melkoisesti lähempänä jumalaa kuin valloittajaa. No, menihän se Il Ducekin siinä rytinässä.

Vanhuksen poika oli sittemmin kiinnostunut koneista ja lähtenyt täysikäisenä kylästä rakentamaan omituisia laitteitaan jonnekin ylärinteille. Siellä hän oli päässyt perinteisen mekaniikan ylimmälle tasolle ja ryhtynyt suunnittelemaan Konetta. Kun se olisi valmis, se tulisi ihmisten ilmoille ja tästä vanha kyyristelijä käytti nimitystä Koitos.

On kuitenkin otettava huomioon eräs golfiin hullaantunut keski-ikäinen naishenkilö, joka piti ulkomaalaisista kuin ulkomaalaiset puurosta. Hän nakutteli pallojaan kylän laitamilla pitkälle tietämättömiin, jonnekin Alppien kuruihin. Mitä vähemmän hän ajatteli italialaisia, sitä pidemmälle pallot lensivät. Ilmiön syytä ei tiennyt kukaan, paitsi tietysti hän itse ja synnytettyään kovin nuorena avioliitonulkopuolisen tyttölapsen hän oli antanut periksi ja tarttunut golf-mailaan. Tytölle oli kasvanut uskomattomat jalkaterät ja hän oli päässyt piikomaan Corman perheeseen. Jalkojen koko ei voinut olla peräisin muualta kuin vieraasta verestä. Heinäkuussa golf-nainen löi pisimmän lyöntinsä ikinä (sillä hän ei ollut katsonut kylää takanaan ainakaan tuntiin), mutta tähän tapahtumaan oli vielä aikaa.

Mesanagin veljekset olivat kenkien lisäksi kiinnostuneet ruuanlaitosta, eritoten grillaamisesta ja avotulella paahtamisesta. Niin lähellä lumirajaa kuin oltiinkin, Fecchenicassa ei saanut kuitenkaan sytyttää tulta, sillä heinäkuu oli kuivannut tienoot eikä pikkupoikien selitykset tulitikkujen lainaamiseksi menneet enää läpi. Veljekset Mesanagi kokeilivat kaikenlaisia sähkö- ja kaasutoimisia grillejä, mutta jälki ei paljon naurattanut, vaikka muita perustunteita nousikin poikain oliivi-ihon pintakettoon. Kengistä sai "suolarahoja", mutta ne törsättiin sumeilematta lampaanruhoihin, joita jo roikuskelikin rentoina jalkinekaupan takahuoneessa. Yksi oli kiilattu tyhjän ja kylmän polttokuopan päälle toivorikkaasti.

Vuorikirkko kumahteli taas kylän yllä. Peltisen kalkkeen yli rupesi kuulumaan muutakin ääntä; Rahisevaa karjuntaa, jota katkoi vieraskielinen sadattelu. Sitten kyyryäijä juoksi mutkitellen ja päätään pidellen kylään, veljesten lauta-aidan läpi. Häneen oli osunut äärimmäisen tarkasti, joskin vahingossa lyöty golf-pallo sellaisella vauhdilla, että veri vain tirskui ja takaraivoon nousi vauhdilla ylväs kuhmu. Sen verran huono tuuri miehellä oli käynyt, että juuri kun hän kivusta sokaistuneena huojunut kylään, hänen kammoksumansa Kone oli myös aloittanut matkansa sinne. äijä huojui, mölisi ja nojasi grillaamista vaille valmiiseen lampaanvartaloon.

Suunnatonta kipua ja mielipahaa aiheuttanut golf-pallo oli vieläkin ilmassa. Sen sutjakka muotoilu piti sitä vakaalla radalla, joka harteikkuudestaan huolimatta lähti kaartumaan kohti pilvikannen alla odottavaa Fecchenicaa. Pallo sivalsi tiensä läpi alppi-ilman ja lähestyi kylää kuin komeetta.

Corman perheen aputyttö oli saanut iltapäivän vapaaksi ja päätti lähteä veneretkelle. Hän vuokrasi veneen, toisen niistä, tanssahteli laiturille ja pudottautui purteen. Hänen toinen jalkansa tarttui kuitenkin suuruuttaan laiturin lautojen väliin ja hän rojahti naamalleen moottorin päälle, joka kohahti saman tien käyntiin. Vene niiasi paljastaen osan pohjastaan. Kone oli ehtinyt pyöriä vasta ehkä sadan kierroksen verran, kun sen ääni muuttui epävireiseksi ja koko vene tärisi paikoillaan. Taivaalta ujeltanut golf-väline oli osunut potkuriin ja irrottanut yhden lavan.

M-veljekset eivät tienneet mitä tehdä. Englantia tankkaava kyykistelijä ulvoi heidän takapihallaan ja lammas oli vielä raaka. Kaiken lisäksi kylän pohjoispuolelta, vuorenrinteiden suunnalta kuului yhä selvemmin kuin ison moottorin mörinää. Veljet saivat kahdestaan aikaiseksi melko riehakkaan paniikin, kun äänen synnyttäjä kävi ilmi. Mahtava metallinen hahmo rynnisti Fecchenicaan ja pysähtyi kuin esihistoriallinen liskopeto katselemaan ympärilleen. Sitten kuului terävä kilahdus ja Koneen liikkeet pysähtyivät. Sen vatsaan ilmestyi reikä, josta valahti tuhka- ja kuonavirta maahan ja rupesi matelemaan kohti kenkäkauppaa. Aivan kuin se ei olisi ollut liikaa, turistiyrittäjärouva juoksi jostain paikalle kädet viuhtoen ja suu toistellen jotain vaarallisesta potkurinlavasta.

Kuonasta oli sen verran hyötyä, että lammas saatiin kypsäksi. Se oli maustettu rosmariinilla ja tinjamilla, ja syötiin sellaisenaan tai minttuhyytelön kanssa. Kylläpä veljekset osasivatkin kokata!