Edussivu ✔ Tekstejä ✔ Lisa-Maria
|
Oliko se laivan masto? Vai jokin eksynyt merimerkki? Se oli joka tapauksessa liian kaukana,
horisontissa. Lisa-Maria huokaisi äänettömästi, laski katseensa mereltä ja kokeili taas radiota,
joka ei vieläkään suostunut muuhun kuin kohisemiseen ja vinkunaan. Hän olisi mieluusti käyttänyt
moottoria ladatakseen akkua, mutta jäälautan toisella reunalla loikoileva jääkarhu ei luultavasti
pitäisi sitä kovinkaan mielyttävänä. Hän sammutti kulmikkaan Blaupunktin.
Lisa-Maria oli kuskannut ystävänsä Tampereen Ravintola Manhattanille ja lähtenyt sitten Datsun Cherryllään jurruttamaan lumituiskun sotkemaa katua asunnolleen. Vajaan kilometrin jälkeen Cherryn kytkin oli levahtanut ja jättänyt Lisa-Marian pulaan keskelle myrskyn autioittamaa sivukatua. Astuessaan ulos autosta hän oli pelästynyt puolikuoliaaksi muutaman askeleen päässä avautuvaa hyistä vettä. Miten sitä siinä saattoi olla, keskellä kaupunkia? Tuisku esti näköhavainnot muutamaa metriä kauemmas, mutta Lisa-Mariasta tuntui, että vesi jatkui paljon kauemmas. Myrsky oli laantunut harvaksi pienten kiteiden rapsahteluksi oikeanpuolen sivuikkunoita vasten. Tuuli puhalsi rikkonaisten jäälauttojen yli ja pörrötti Cherryn konepeltiin nojaavan jääkarhun pitkiä niskaharjaksia. Lisa-Maria oli melkein helpottunut niin mielipuolisesta näystä. Se vapautti hänet kaikesta rationaalisuudesta, hänen ei tarvinnut edes ajatella miten tämä oli mahdollista. Varmuuden vuoksi hän kuitenkin ryömi etu- ja takaistuinten väliin ja pyörtyi. Aamu oli kolkko ja Lisa-Maria hytisi villakangastakkinsa sisällä. Karhu oli yön aikana siirtynyt lautan toiselle laidalle ja leikitteli nyt Cherryn etupuskurilla. Meri avautui joka suuntaan rannattomana. Muut lautat olivat niin hajallaan, että niitä pitkin oli järjetöntä lähteä etsimään maata. Toisaalta tilanne oli jo nyt äärimmäisen järjetön. Lisa-Maria ajatteli hetken tilannettaan jonkinlaisena kohtauksena näytelmässä, jossa hän oli sekä näyttelijä että ohjaaja, ja päätti mennä uusimaan penkinvälyskohtauksen. Herättyään Lisa-Maria havaitsi Datsunin uppoavan hitaasti laiskoihin aaltoihin ja jääkarhun uivan perän vieritse rauhallisesti takaviistoon. Se varmastikin halusin jo oman naaraansa seuraan. Se puhautti kerran huurupilven nenästään ja oli kuulevinaan kummaa ääntä takaansa. Ei se kuitenkaan siitä piitannut. |